Kirjoita oma muistokirjoitus: pohja, esimerkkejä ja syyt, miksi ihmiset sen tekevät

Kirjoittaaksesi oman muistokirjoituksesi kokoa ensin keskeiset tiedot (päivämäärät, paikat, koko nimet), valitse sävy, joka kuulostaa aidosti sinulta, aloita lauseella, jonka kukaan muu ei kirjoittaisi, kerro elämäsi kolmessa tai neljässä lyhyessä jaksossa, mainitse ja kiitä läheisiäsi ja päätä toiveisiisi tilaisuudesta tai muistamisesta. Useimmat julkaistut muistokirjoitukset ovat 200–600 sanan mittaisia.

Ihmiset ryhtyvät tähän oudonlaiseen tehtävään kolmesta syystä, eikä yksikään niistä ole synkkä. Hallinta: päätät itse, mitä muistiin jää, ja tiedot ovat oikein. Ystävällisyys: perheesi välttyy kirjoittamasta elämänsä vaikeinta kappaletta kahden päivän sisällä menetyksestäsi. Pohdinta: harva harjoitus selkeyttää sitä, mikä on tärkeää, yhtä hyvin kuin elämäsi tiivistäminen silloin, kun voit vielä muuttaa loppua.

Tämä opas antaa sinulle täytettävän rakenteen, kolme esimerkkiä eri sävyissä, tarinan kuuluisista itse kirjoitetuista muistokirjoituksista, jotka tekivät tavasta perinteen, sekä käytännön vinkit pituudesta ja kustannuksista. Se on myös rehellinen muodon rajoista. Muistokirjoitus voi sisältää tietosi, mutta ei äänesi eikä tapaasi kertoa. Niiden säilyttäminen on digitaalisen perinnön sovelluksen tehtävä: yhteenvedon takana olevat tarinat jäävät eloon Personana, jonka kanssa perheesi voi oikeasti keskustella. Aloita ilmaiseksi: 25 muistoa, ei korttia.

Tässä oppaassa:

• Miksi kirjoittaa oma muistokirjoitus?

• Mitä muistokirjoitukseen kuuluu: olennaiset osat

• Täytettävä pohja, jota voit käyttää heti

• Kolme sävyä, kolme esimerkkiä

• Kuuluisat itse kirjoitetut muistokirjoitukset

• Pituus, hinta ja julkaisupaikka

• Muistokirjoitus elämän pohdintaharjoituksena

• Mitä muistokirjoitus ei voi sisältää

• Usein kysytyt kysymykset

Miksi kirjoittaa oma muistokirjoitus?

Aloitetaan hallinnasta. Ensimmäisen viikon sumussa kirjoitetut muistokirjoitukset ovat täynnä pieniä virheitä: väärin kirjoitettu tyttönimi, väärä valmistumisvuosi, nelikymmenvuotinen ura tiivistettynä yhteen ammattinimikkeeseen, rakas isä- tai äitipuoli tai lapsipuoli vahingossa jätetty luettelosta pois. Kukaan ei tee näitä virheitä tahallaan. Ne syntyvät, koska kirjoittaja suree, hautaustoimisto tarvitsee tekstin päivässä tai parissa eikä kukaan löydä kansiota, jossa päivämäärät ovat. Kun kirjoitat oman muistokirjoituksesi, tiedot ovat oikein, koska ainoa ihminen, joka tiesi kaiken, tarkisti ne itse.

Sitten ystävällisyys. Kysy keneltä tahansa, joka on tehnyt sen: vanhemman muistokirjoituksen laatiminen keskiyöllä, kaksi päivää kuoleman jälkeen, sisarusten kiistellessä siitä, mitä mukaan otetaan, on yksi vaikeimmista kirjoitustehtävistä. Valmis luonnos, tai vaikka keskeneräinenkin, on perheellesi todellinen lahja. He voivat lyhentää sitä, lisätä tilaisuuden tiedot ja jatkaa suremista sen sijaan, että tuijottaisivat tyhjää sivua, jonka pitäisi jotenkin sisältää sinut.

Ja pohdinta. Oman muistokirjoituksen kirjoittaminen on klassinen arvoharjoitus syystä. Kun koko elämän pakottaa 400 sanaan, näkee heti, mitkä osat kantavat juonta. Uravalmentajat antavat sen tehtäväksi selkeyttämään tärkeysjärjestystä, ja saattohoidon työntekijät kuulevat sen eri muotoja jokaisessa elämänkatsauksessa. Moni saa luonnoksen valmiiksi, katsoo, mikä pääsi mukaan, ja alkaa hiljaa muuttaa sitä, miten viettää tiistainsa.

Se sopii myös luontevasti käytännön suunnitteluun. Valmis muistokirjoitus on yksi kohta hyvässä elämän lopun tarkistuslistassa testamentin, salasanojen ja hautajaistoiveiden vieressä, ja se on listan ainoa kohta, jonka tekeminen on todella miellyttävää.

Mitä muistokirjoitukseen kuuluu: olennaiset osat

Muistokirjoitus on joustava muoto, mutta lukijat, toimittajat ja hautaustoimistot odottavat tiettyjä osia. Tässä tavallinen rakenne sekä huomiot siitä, mihin ihmiset yleensä kompastuvat.

Yksi ero säästää sekaannukselta myöhemmin. Muistokirjoitus on kirjoitettu julkinen tieto, painettu tai verkossa julkaistu; muistopuhe on puhuttu kunnianosoitus, jonka joku pitää tilaisuudessa. Ne käyttävät samaa aineistoa mutta hoitavat eri tehtävää. Jos joku läheisesi pitää joskus sinun muistopuheesi, oppaamme muistopuheen kirjoittamisesta, myös siitä, missä tekoälyn apu toimii ja missä sen pitää loppua, on tämän sivun kumppani.

Täytettävä pohja, jota voit käyttää heti

Avaa tyhjä sivu, aseta ajastin 45 minuutiksi ja käy läpi nämä seitsemän vaihetta. Paikkamerkit ovat sallittuja. Karkea luonnos, jota perheesi voi hioa, on parempi kuin täydellinen luonnos, jota ei koskaan kirjoiteta.

1. Aloita ilmoituksella. Perinteinen muoto on: [koko nimi], [ikä], [paikkakunta], kuoli [rauhallisesti / kotonaan / pitkän sairauden jälkeen] [päivämäärä]. Tai ohita perinne ja aloita omalla äänelläsi, sillä yhdellä lauseella, jonka vain sinä kirjoittaisit. Kuuluisat itse kirjoitetut muistokirjoitukset rikkovat muotoa lähes aina jo ensimmäisessä lauseessa.

2. Anna alkuvaiheillesi yksi tai kaksi lausetta. Synnyit paikassa [paikka] vuonna [vuosi] vanhemmille [vanhempien nimet] ja kasvoit [yksi tosi yksityiskohta: maatila, kaupan päällä oleva asunto, kaupunki, josta kaikki lähtivät]. Vastusta kiusausta luetella jokainen koulu.

3. Valitse kolme jaksoa. Työ, rakkaus, käsityö, usko, palvelu, matkustaminen, joukkue, jota valmensit, yritys, jonka rakensit. Valitse kolme tärkeintä ja anna kullekin lause tai kaksi. Elämän ei tarvitse olla paperilla täydellinen ollakseen tunnistettava.

4. Mainitse läheisesi. Hänen läheisiään ovat [nimet]; ennen häntä kuolleita [nimet]. Ota mukaan ihmissuhteet, jotka olivat todellisia papereista riippumatta. Tämä on kappale, jonka perheet säilyttävät, joten kirjoita jokainen nimi oikein äläkä jätä pois ketään, jonka aiot ottaa mukaan.

5. Lisää kolme yksityiskohtaa. Vuoden 1974 Corolla, joka ei suostunut kuolemaan. Neljäkymmentä vuotta sunnuntaipaistia. Voittamaton Scrabblessa ja sietämätön siitä. Yksityiskohdat saavat lukijat nauramaan ja itkemään, koska juuri niissä sinä todella näyt.

6. Päätä tarkoituksella. Kiitos, ohje (halaa lapsiasi, istuta jotain, anna reilusti tippiä) tai vitsi, jolla halusit aina saada viimeisen sanan. Tämä lause on se, jota ihmiset siteeraavat.

7. Lisää paikkamerkit käytännön tiedoille ja säilytä luonnos paikassa, josta se löytyy. Jätä hakasulkeilla merkityt aukot tilaisuuden tiedoille, tallenna luonnos testamentin ja hautajaispaperien kanssa ja kerro yhdelle ihmiselle, että se on olemassa. Muistokirjoitus, jota kukaan ei löydä, ei auta ketään.

Äänestä ja näkökulmasta: kolmas persoona ([nimi] rakasti...) kuulostaa perinteiseltä ja on perheen helpoin jatkaa; ensimmäinen persoona (rakastin...) kertoo heti, että kyseessä on itse kirjoitettu jäähyväinen, ja antaa paljon enemmän tilaa. Molemmat kelpaavat kaikkialla, missä muistokirjoituksia julkaistaan. Valitse toinen ja pysy siinä.

Kolme sävyä, kolme esimerkkiä

Tässä sama keksitty nainen, Margaret "Peg" Sullivan, kirjoitettuna kolmella tavalla. Lainaa sen version runko, joka kuulostaa eniten sinulta. Kaikki kolme Pegiä ovat kuvitteellisia.

Perinteinen muistokirjoitus

Margaret Anne "Peg" Sullivan, 84, Daytonista, Ohiosta, kuoli rauhallisesti kotonaan [päivämäärä]. Hän syntyi vuonna 1942 vanhemmille James ja Ruth Kelly, valmistui Ohio State Universitystä ja opetti neljättä luokkaa Holy Angels -koulussa 36 vuotta, missä kaksi sukupolvea oppilaita oppi jakolaskun ja reilun pelin. Hän meni naimisiin Thomas Sullivanin kanssa vuonna 1966, ja he jakoivat 51 vuotta aviomiehen kuolemaan vuonna 2017 asti. Hänen jälkeensä jäävät lapset Kathleen, Brian ja Ellen, seitsemän lastenlasta ja sisar Rose. Hautajaismessu pidetään paikassa [kirkko] [päivämäärä]. Kukkien sijaan harkitse lahjoitusta Holy Angelsin stipendirahastoon.

Tasainen, asiallinen, kolmannessa persoonassa. Tätä sävyä useimmat sanomalehdet odottavat, ja perheenjäsenen on helpointa viimeistellä se puolestasi.

Lämmin muistokirjoitus

Jos luet tätä, olen mennyt edeltä, ja haluan sinun tietävän, että matka oli ihana. Synnyin vuonna 1942, kasvoin ruskealla leivällä ja virsillä ja vietin 84 vuotta ihmetellen tavallisia asioita. Menin naimisiin miehen kanssa, joka sai minut nauramaan ensitreffeillä, ja jatkoin sitä puoli vuosisataa. Opetin pieniä lapsia, kasvatin mahdottomia ruusuja ja poltin täsmälleen yhden kiitospäivän kalkkunan, vuonna 1989, mitä perheeni ei kertaakaan antanut minulle anteeksi. Kiitos, että olit osa tarinaani. Pitäkää huolta toisistanne, ja joku kastelkoon ne ruusut.

Ensimmäinen persoona, suora puhuttelu, kiitollisuus sanottuna ääneen. Tämä sävy sopii niille, jotka haluavat lukijan lohdutetuksi eikä vain informoiduksi.

Hauska muistokirjoitus

Peg Sullivan on valmis. Saavuttuaan 84 vuoden ajan kaikkialle ajoissa hän on vihdoin lähtenyt aikaisin myös täältä. Hän jättää jälkeensä yhden katumuksen (ei koskaan oppinut haitaria), yhden kaunan (vuoden 1978 seurakunnan leivontakilpailu oli kaupattu, ja hän pystyi todistamaan sen) ja nolla palauttamatta jäänyttä kirjastokirjaa. Hän jättää kolme lasta, jotka hän kasvatti uhkauksilla, joita hän ei toteuttanut kertaakaan, seitsemän lapsenlasta, jotka eivät voineet tehdä mitään väärin, ja autotallin täynnä Tupperware-kansia, jotka eivät sovi mihinkään. Kukkien sijaan kertokaa vastaanotolla nolo tarina hänestä. Hän olisi ehdottomasti kertonut sellaisen teistä.

Huumori osuu hautajaisissa kovimmin, koska kukaan ei odota nauravansa siellä ja suru höllentää kaiken. Jos kirjoitat hauskasti, perhe, joka lukee tekstin ääneen, kuulee sinun ajoituksesi. Pidä vitsien joukossa vain yksi vilpitön lause, sillä se on se, minkä kaikki muistavat.

Kuuluisat itse kirjoitetut muistokirjoitukset

Oman jäähyväisen kirjoittamisella on ylpeä nykyaikainen perinne, ja vielä vuosien päästä jaetuilla teksteillä on kaikilla sama ainesosa: ihmisen oma ääni, joka kuuluu juuri sieltä, mistä sitä vähiten odottaa.

Humoristi Art Buchwald toteutti lopullisen version. The New York Timesin videomuistokirjoitussarjaan The Last Word Buchwald nauhoitti oman osuutensa etukäteen, ja kun se julkaistiin tammikuussa 2007, se alkoi hänen virnistäessään kameralle ja sanoessaan: "Hei, olen Art Buchwald, ja juuri kuolin." Hän oli viettänyt kuukausia saattohoidossa valmistellen tuota naurua, ja hän sai sen.

Vuonna 2013 seattlelainen kirjoittaja Jane Lotter julkaisi oman muistokirjoituksensa päätettyään lopettaa syöpähoidot. Sen siteeratuin lause, "Minulle annettiin elämän lahja, ja nyt minun on annettava se takaisin", kiersi maailman. Kaksi vuotta myöhemmin eläkkeellä oleva floridalainen opettaja Emily Phillips aloitti omansa sanoilla "On vaikea myöntää, mutta ilmeisesti olen kuollut", ja miljoonat tuntemattomat lukivat naisen jäähyväiset, jota eivät olleet koskaan tavanneet. Delawarelainen Walter Bruhl Jr. meni vuonna 2014 täysillä Monty Pythonin tyyliin ja julisti olevansa "kuollut ihminen, häntä ei ole enää, hän on vailla elämää". Hänen pojanpoikansa julkaisi sen verkossa, ja siitä tuli heti viraali.

Amy Krouse Rosenthalin vuoden 2017 Modern Love -essee "You May Want to Marry My Husband", kirjoitettu kymmenen päivää ennen hänen kuolemaansa, ei ole muodoltaan muistokirjoitus, mutta se on sama teko: ihminen valitsee omat viimeiset julkiset sanansa. Kaikkien näiden opetus ei ole, että sinun pitäisi olla hauska tai kirjallinen. Se on, että jäähyväiset omalla äänellä ovat niin harvinaisia, että kun sellainen ilmestyy, maailma pysähtyy lukemaan. Sen harvinaisuuden voit korjata nyt, kun kirjoittaminen on helppoa.

Pituus, hinta ja julkaisupaikka

Painetut muistokirjoitukset ovat useimmissa sanomalehdissä maksullisia ilmoituksia, joiden hinta määräytyy rivin tai palstamillimetrin mukaan, ja valokuvista veloitetaan lisämaksu. Kustannukset vaihtelevat valtavasti lehden ja pituuden mukaan: lyhyt ilmoitus pienessä paikallislehdessä voi maksaa hyvin vähän, kun taas pitkä muistokirjoitus kuvan kanssa suuressa suurkaupunkilehdessä voi nousta moniin satoihin dollareihin, joskus enemmänkin. Harva perhe varaa tähän rahaa etukäteen, mikä on yksi syy lisää kirjoittaa teksti rauhassa nyt.

Verkossa on paljon anteeksiantavampaa. Hautaustoimistojen verkkosivuilla on yleensä muistokirjoitussivu palvelupakettien mukana, eikä pituudelle ole merkittävää rajaa, ja Legacy.comin kaltaiset alustat levittävät ilmoituksia tuhansista sanomalehdistä. Käytännöllinen ratkaisu on pitää omasta tekstistäsi kaksi versiota: täysi kertomus hautaustoimiston sivulle ja tiivis 150–200 sanan versio painettavaksi, jotta perheesi ei joudu karsimaan sinua pahimmalla mahdollisella hetkellä.

Se, missä muistokirjoitus julkaistaan, ja julkaistaanko sitä painettuna lainkaan, on hautajaispäätös muiden joukossa. Liitä valmis luonnos hautajaisten suunnittelun tarkistuslistaasi musiikin, tekstilukujen ja paikan viereen, niin koko paketti kulkee yhdessä.

Muistokirjoitus elämän pohdintaharjoituksena

Vaikka muistokirjoitustasi ei koskaan julkaistaisi tai repisit sen jälkeenpäin, sen kirjoittaminen on iltapäivän arvoinen. Harjoitusta on käytetty vuosikymmeniä arvotyössä: kirjoita yhteenveto elämästäsi ikään kuin se päättyisi tänään, lue se takaisin ja huomaa, mitä puuttuu. Ero tiivistämäsi elämän ja sen elämän välillä, jonka aioit elää, on ohje. Ihmiset huomaavat luvun, jota he lykkäävät jatkuvasti, ihmisen, jota he eivät koskaan kiittäneet kunnolla, ja usein myös sen, ettei työ, jonka vuoksi he uhraavat kaiken, päässyt edes heidän omaan viimeiseen kappaleeseensa.

On myös lempeämpi löytö. Useimmat istuutuvat kirjoittamaan 300 sanaa ja nousevat ylös sivukaupalla tekstiä. Kalkkunatarina tarvitsee koko kohtauksen ollakseen hauska. Kertomus siitä, miten tapasit kumppanisi, ei suostu tiivistymään. Isäsi neuvo kuulostaa järkevältä vain hänen murteellaan. Yhteenveto osoittautuu oveksi tarinoihin eikä niiden säiliöksi.

Tuo ylivuoto ei ole ongelma. Se on koko pointti. Jos muistokirjoituksen luonnostelu avasi enemmän kuin 400 sanaa mahtuu sisältämään, juuri se aines on sitä, mitä tarkoittaa elämäntarinasi tallentaminen, kysymys kerrallaan, omin puhutuin sanoin, kun kerronta on vielä sinun.

Mitä muistokirjoitus ei voi sisältää

Ole selvillä siitä, mikä tämä asiakirja on. Muistokirjoitus on sanomalehden muodon muovaama yhteenveto: muutama sata hiljaista sanaa, lukittuna painohetkellä. Se voi sanoa, että rakastit kalastusta. Se ei voi kertoa tarinaa päivästä, jolloin vene upposi, sinun tauoillasi, liioitteluillasi ja naurullasi, jota et koskaan pystynyt pidättämään loppuun asti.

Se ei myöskään voi vastata. Hautajaisten jälkeisinä viikkoina perheet eivät kaipaa parempaa yhteenvetoa. He kaipaavat vielä yhtä keskustelua: reseptiä selitettynä kunnolla, neuvoa kysyttynä uudelleen, ääntä. Paperi ei koskaan voinut hoitaa sitä tehtävää, kuinka hyvin tahansa kirjoitat.

Tästä harjoitus voi johtaa johonkin suurempaan. Afterlife AI™:llä rakennat Persona-hahmon eläessäsi: muistosi, tarinasi ja äänesi säilytettyinä sellaisina kuin kuulostat, jotta perheesi saa pidettäväkseen paitsi muistiinpanon myös kertojan. Se on ero sen välillä, että lukee Pegin olleen hauska, ja sen, että kuulee leivontakilpailun kaunan puolustettavan vielä kerran. Muistokirjoituksesta tulee suuremman perhe-perinnön otsikko eikä sen kokonaisuus. Suunnitelmat ja ilmainen tapa aloittaa löytyvät hintasivulta.

Ja jos tulit tänne kirjoittamaan muistokirjoitusta vanhemmalle etkä itsellesi, sama logiikka pätee kiireellisempänä. Tiedot voi kerätä myöhemmin. Kerrontaa ei, joten säilytä vanhempasi ääni, kun tarinoita vielä kerrotaan.

Lähteet

• Legacy.com: How to Write an Obituary

• The New York Times, Modern Love: You May Want to Marry My Husband (Amy Krouse Rosenthal, 2017)

• Wikipedia: Art Buchwald

• Wikipedia: Obituary